Häähumu.fi

Perinteet

Naimisiinmenoon liittyy monia perinteitä – katso alta mistä ne juontavat juurensa!

Kaaso on ollut perinteisesti morsiamen pukija ja se rooli näkyy yhä tänä päivänä – morsian valmistautuu suuren päiväänsä yleensä yhdessä kaasonsa kanssa. Ennen vanhaan kaasoksi valikoitui varakkaita rouvia, jotka pystyivät lainaamaan omia korujaan ja asujaan morsiamelle. Samoin kaason valinnassa oli tärkeää, että tämä oli naimisissa, sillä muutoin hän olisi ollut kateellinen hääparille ja yrittänyt myrkyttää näiden välit. Kaason ulkonäön sanottiin enteilevän tulevan avioparin lasten ulkonäköä. Enne pitikin usein paikkansa, sillä kaasoksi valikoitui usein morsiamen lähisukulainen, kuten vanhempi sisar tai täti.

Polttarit ovat viimeinen juhla vanhassa siviilisäädyssä. Nimi juontaa saksan kielen sanasta Polter Abend, joka tarkoittaa metelöinti- tai kolisteluiltaa. Tarkoituksena on karkottaa pahat henget. Nyttemmin polttarit ovat lähinnä morsiusparin ystävien järjestämä huomionosoitus ja huvitteluilta.

Monet vihkiparit noudattavat perinnettä, jonka mukaan morsian ja sulhanen eivät saa nähdä toisiaan hääpäivänä, kuin vasta vihkikirkossa. Perinne on peräisin ajalta, jolloin pari muutti yhteiseen kotiin vasta häiden jälkeen.

Morsiamen valkoinen puku ja huntu kuuluivat alun perin vain neitsytmorsiamille. Ennen 1700-lukua morsiuspuku oli muotipuku, jolloin siinä käytettiin kauden muotivärejä ja -kankaita. Morsiuspuku säilyi häiden jälkeen pitkään vaimon parhaana pukuna. Suomessa säätyläiset siirtyivät käyttämään viattomuutta symbolisoivaa valkoista morsiuspukua 1800-luvulla, talonpojat vasta myöhemmin.

Vanhan sanonnan mukaan morsiamella pitää olla yllään jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua ja jotain sinistä. Uusi symbolisoi morsiamen astumista uuteen onnelaan. Vanha edustaa sidosta siihen perheeseen ja sukuun, josta morsian on lähtöisin. Tapa lainata häihin jotain arvokasta tarkoittaa luottamusta ja sininen tuo onnea.

Sormusten vaihtaminen on ikivanha tapa. Vihkisormuksen pyöreä muoto symbolisoi täydellisyyttä, ikuisuutta ja elinikäistä liittoa. Vasemman käden nimettömästä taas uskotaan olevan suora yhteys sydämeen.

Riisin heittäminen on rantautunut Suomeen vasta 1900-luvun alkupuolella. Heittelyn tarkoituksena oli lisätä hedelmällisyyttä ja vaurautta. Nykyään useat seurakunnat ovat kieltäneet riisin heittämisen kirkon ulkopuolella, joten vaihtoehtona suositaan saippuakuplia, ruusun terälehtiä tai sokerista tehtyä sydänriisiä.

Morsiuslapset ovat perua ajalta, jolloin lapset otettiin häihin mukaan meluamaan, jotta he karkottaisivat pahat henget hääparin ympäriltä.